Life verses

En tiedä mikä sai minut kiinnostumaan kirjoittamaan blogia, mutta ei sillä ole mitään merkitystä olen kokenut paljon ja haluan jakaa tietoani muille jos vain siitä olisi jollekin jonkun näköistä hyötyä tai muuten vaan lukemista. On vaikea aloittaa uutta blogia ja sen huomaan juuri nyt.

Olen viimeisen 2 viikon aikana kokenut pahaa oloa ja olen myös huomannut että oma tuntoni on kolkuttanut minua pitkän aikaa... Se voi myös johtua siitä etten ole jaksanut käydä koulussa, koska olen kehittänyt jonkun näköisen oletuksen pääni sisällä että minua ei oteta huomioon. Opettajani on viestittänyt ja kysellyt miksi minua ei ole näkynyt mutta aina on helpompi keksiä teko syy kuin kertoa totuus. Kaiken lisäksi minun pitäisi saada hankittua itselleni työ harjoittelu paikka, mutta en ole sitäkään saanut hoidetuksi. Sen sijaan olen vain jää nyt potemaan aamuisin pahaa oloani sänkyyn ja iltaisin rukoillut että saisin jonkun näköistä tukea, mutta kai sen kaiken pitää lähteä itsestä eikä kenestäkään muusta. Onhan minulla jotain hyvääkin ei tämä elämä ole pelkästään niin paskaa kun voisi kuvitella. On ihanaa kun on tyttö ystävä joka kulkee vierellä ja jakaa murheet ja huolet kanssani en ole ainoa jolla suhteessamme on jonkun näköisiä ongelmia, mutta kun kaksi ihmistä jotka ovat kokeneet vaikeuksia osaavat paremmin keksiä vastauksen kiperiinkin kysymyksiin ja asioihin jotka heitä mietityttää ja painaa. Juttelin juuri tänään äitini kanssa ja hän kehoitti että ajattelisin asioita niin että jokaisesta huonosta asiasta voi löytää kymmenen tai jopa enemmän hyviä asioita kuin huonoja kun ne on kohdannut tai käsitellyt päänsä sisällään. Huomenna pitäis tiputtaa katolta lumet mutta ei kiinnostais mutta ei ole vara valittaakaan  kun on yrittänyt purkaa ahdistustaa muihin. Maanantaina ihanasti autokouluun ja yrittämään puhua psykalle mutta saa nähdä tuleeko siitä mitään. Taas tuntuu kun yrittäisin paeta asioita mutta toivottavasti niin ei ole. En taas tiedä kuinka toimia, lapsuuteni ei ole ollut kaunis mutta siitä en tänään jaksa kuin mainita isän alkoholismin ja koulu kiusaamisen takia. Itse tuhoisia ajatuksia ei ole ollut eikä tule olemaankaan koska se on maailman raukkamaisin teko mielestäni vaikka tosin olen joskus nuorempana sitäkin yrittänyt mutta viime kertaisen jälkeen kun jouduin teholle ja tippaan alkoholimyrkytyksen johdosta ei ole tullut mieleenikään tehdä niin hirveää itselleen ja muille tuottamalla tuskaa.

Toivottavasti joku edes kiinnostui tästä uudesta blogista vaikka tarkoitukseni ei ole hakea huomiota vaan kertomaan elämästä ja sen säkeistä. PS. (Älkää välittäkö luki häiriöstäni)